|
|
Post by Vanilla on May 7, 2015 5:00:14 GMT
Yh, tekis mieli roolata tänne mut en tiiä oonko mukana vai en... D:D sama  Olkaa uhkarohkeita ja roolatkaa. |
|
|
|
Post by peetu on May 7, 2015 11:19:19 GMT
sama Olkaa uhkarohkeita ja roolatkaa. emmä uskalla jos joku vaikka puree  |
|
|
|
Post by Vanilla on May 7, 2015 18:37:56 GMT
Olkaa uhkarohkeita ja roolatkaa. emmä uskalla jos joku vaikka puree Jos joku puree, se ei satu. Pieni kärpäsen paistos vaa |
|
|
|
Post by peetu on May 9, 2015 14:43:05 GMT
emmä uskalla jos joku vaikka puree Jos joku puree, se ei satu. Pieni kärpäsen paistos vaa mahdollisesti no, ehkä mä uskallan, mut en ota syitä sit niskoilleni ;D |
|
|
|
Post by Vanilla on May 9, 2015 15:55:08 GMT
Jos joku puree, se ei satu. Pieni kärpäsen paistos vaa mahdollisesti no, ehkä mä uskallan, mut en ota syitä sit niskoilleni ;D ehdotus kun oli |
|
|
|
Post by peetu on May 9, 2015 17:36:30 GMT
mahdollisesti no, ehkä mä uskallan, mut en ota syitä sit niskoilleni ;D ehdotus kun oli jes, kerrankin joku 8) pikkuveli on huono ottaan syitä niskoilleen  mut roolin kohta jotai |
|
|
|
Post by peetu on May 9, 2015 17:57:20 GMT
Lucas istui sängyllään ja tuijotti ikkunasta ulos. Päivä ei ollut mitenkään päin tuulinen, mikä oli omiaan latistamaan pojan mielialaa. Tuuli, joka majaili hänen sielussaan, sai Lucaksen rakastamaan tuulta todella palavasti, joten nyt hänen mielessään pyöri apea kaipuun tunne. Huokaistuaan vielä kerran hän nousi sängyltään, onnistuen kompastumaan omiin jalkoihinsa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän löysi itsensä tutkimasta mattoa, sillä vauhdikkaan tuulenhengen luonteeseen kuului osakseen myös kömpelyys. Lucaksen puolella oli kuitenkin se, ettei hän pystynyt tuntemaan luonnollisesti tuotettua kipua. Magian toimesta tuleva kipu oli kuitenkin aivan eri asia. Jos siis hän vaikkapa saisi palovamman käteensä tavallisesta tulesta, hän ei tuntisi kipua, mutta taas jos joku tulenhallitsija satuttaisi häntä luomallaan tulella, kipu olisi moninkertainen normaaliin kipuun. Sama päti myös muihin taitajiin ja niihin, jotka pystyivät kykyjensä ansiosta tuottamaan toiselle kipua. Sen takia hän ei kovinkaan helpolla tutustunut sellaisiin henkilöihin, jotka olivat ”vaarallisia”. Ähkäisten Lucas nousi lattialta ja suuntasi askeleensa ovelle kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Viileä lattia kihelmöi pojan paljaita jalkapohjia tämän astellessa puulattiaa pitkin kohti keittiötä. Keittiöön menolle ei ollut mitään syytä, joten poika päätti suunnata sittenkin olohuoneeseen. Lucaksen huomaamatta hänen valkoiset silmänsä kääntyivät ikkunaan, jota hän jäi taas tuijottamaan apeana. Hän meinasi itse marssia ulos tekemään tuulen, mutta hän pidättäytyi siitä. Kuitenkin matkallaan kohti sohvannurkkaa, Lucas antoi itselleen luvan sekoittaa kirjahyllyn kirjoja pienen tuulahduksen avulla. Vain kaksi kirjaa tippui, sillä Lucas yritti olla suututtamatta talon muita asukkaita järjettömällä sotkulla. Ja olihan poika todella ystävällinen ja huomaamaton lapsi, joten hän ei halunnut häiritä muita - ainakin muiden toiveissa. /kamala tällänen alkukakka, mutta olkoot |
|
|
|
Post by Vanilla on May 10, 2015 7:53:53 GMT
Lucas istui sängyllään ja tuijotti ikkunasta ulos. Päivä ei ollut mitenkään päin tuulinen, mikä oli omiaan latistamaan pojan mielialaa. Tuuli, joka majaili hänen sielussaan, sai Lucaksen rakastamaan tuulta todella palavasti, joten nyt hänen mielessään pyöri apea kaipuun tunne. Huokaistuaan vielä kerran hän nousi sängyltään, onnistuen kompastumaan omiin jalkoihinsa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän löysi itsensä tutkimasta mattoa, sillä vauhdikkaan tuulenhengen luonteeseen kuului osakseen myös kömpelyys. Lucaksen puolella oli kuitenkin se, ettei hän pystynyt tuntemaan luonnollisesti tuotettua kipua. Magian toimesta tuleva kipu oli kuitenkin aivan eri asia. Jos siis hän vaikkapa saisi palovamman käteensä tavallisesta tulesta, hän ei tuntisi kipua, mutta taas jos joku tulenhallitsija satuttaisi häntä luomallaan tulella, kipu olisi moninkertainen normaaliin kipuun. Sama päti myös muihin taitajiin ja niihin, jotka pystyivät kykyjensä ansiosta tuottamaan toiselle kipua. Sen takia hän ei kovinkaan helpolla tutustunut sellaisiin henkilöihin, jotka olivat ”vaarallisia”. Ähkäisten Lucas nousi lattialta ja suuntasi askeleensa ovelle kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Viileä lattia kihelmöi pojan paljaita jalkapohjia tämän astellessa puulattiaa pitkin kohti keittiötä. Keittiöön menolle ei ollut mitään syytä, joten poika päätti suunnata sittenkin olohuoneeseen. Lucaksen huomaamatta hänen valkoiset silmänsä kääntyivät ikkunaan, jota hän jäi taas tuijottamaan apeana. Hän meinasi itse marssia ulos tekemään tuulen, mutta hän pidättäytyi siitä. Kuitenkin matkallaan kohti sohvannurkkaa, Lucas antoi itselleen luvan sekoittaa kirjahyllyn kirjoja pienen tuulahduksen avulla. Vain kaksi kirjaa tippui, sillä Lucas yritti olla suututtamatta talon muita asukkaita järjettömällä sotkulla. Ja olihan poika todella ystävällinen ja huomaamaton lapsi, joten hän ei halunnut häiritä muita - ainakin muiden toiveissa. /kamala tällänen alkukakka, mutta olkoot Just hyvä |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 10, 2015 15:14:10 GMT
Ääääää, pitäiskö munkin ? |
|
|
|
Post by peetu on May 10, 2015 18:10:20 GMT
Ääääää, pitäiskö munkin ? pitäs pitäs, kun mäkin uskalsin |
|
|
|
Post by peetu on May 11, 2015 15:37:05 GMT
ny joku roolaa |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 12, 2015 14:15:20 GMT
Joo, otan riskin ja tungen mun hahmon Lucasin luokse BD
olohuoneeseen?
|
|
|
|
Post by peetu on May 12, 2015 15:49:10 GMT
Joo, otan riskin ja tungen mun hahmon Lucasin luokse BD olohuoneeseen? juu 8D |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 14, 2015 17:47:43 GMT
Gabriela ’Gab’ Elysia Harmond tuijotti kaukaisuuteen korkeiden puiden ylitse keskittyen kykyynsä – se kun oli ihanasti pamahtanut päälle juurin kun neito oli kättelemässä vierasta. Tämä oli tapahtunut kaksikymmentä minuuttia sitten jonka takia hän oli paennut omiin oloihinsa mahdollisimman nopeasti. Hänen pitäisi saada nämä niin sanotut kohtaukset loppumaan. Kontrolli oli hyvin tärkeää – ellei sattunut olemaan masokistinen. Vihdoinkin Gabriela saattoi katsoa muualle, keskittymään johonkin muuhun kuin kivun tuottamiseen. Helpotuksen huokaus purkautui naisen huulilta. Tuntiessaan itsensä jälleen ihmismäiseksi neiti Harmond käveli taloon jonka ikkunassa oli aikaisemmin huomannut jonkun. Poika oli siellä vieläkin. Matalat sandaalit kopisivat puisella lattialla punaisen mekon helmojen hulmutessa olohuoneeseen päin. ”Hei!” kuului iloisesti nuoren suusta tämän pysähtyessä vähän matkan päähän. Gabin ajatustenjuoksua ja mielialoja oli mahdotonta seurata. Vasta äskenhän hän oli vihoitellut itselleen ja nyt jo tervehti toista iloisena. // Joo tää, ... yh. joo ja sori et en ehtiny sittenkää roolaa
|
|
|
|
Post by Vanilla on May 16, 2015 7:39:42 GMT
Gabriela ’Gab’ Elysia Harmond tuijotti kaukaisuuteen korkeiden puiden ylitse keskittyen kykyynsä – se kun oli ihanasti pamahtanut päälle juurin kun neito oli kättelemässä vierasta. Tämä oli tapahtunut kaksikymmentä minuuttia sitten jonka takia hän oli paennut omiin oloihinsa mahdollisimman nopeasti. Hänen pitäisi saada nämä niin sanotut kohtaukset loppumaan. Kontrolli oli hyvin tärkeää – ellei sattunut olemaan masokistinen. Vihdoinkin Gabriela saattoi katsoa muualle, keskittymään johonkin muuhun kuin kivun tuottamiseen. Helpotuksen huokaus purkautui naisen huulilta. Tuntiessaan itsensä jälleen ihmismäiseksi neiti Harmond käveli taloon jonka ikkunassa oli aikaisemmin huomannut jonkun. Poika oli siellä vieläkin. Matalat sandaalit kopisivat puisella lattialla punaisen mekon helmojen hulmutessa olohuoneeseen päin. ”Hei!” kuului iloisesti nuoren suusta tämän pysähtyessä vähän matkan päähän. Gabin ajatustenjuoksua ja mielialoja oli mahdotonta seurata. Vasta äskenhän hän oli vihoitellut itselleen ja nyt jo tervehti toista iloisena. // Joo tää, ... yh. joo ja sori et en ehtiny sittenkää roolaa
Pitäiskö munki roolata toi mun jonneki sinne? |
|
